Valitse allaolevasta listasta!
Tai muita selkärangattomia:
Jos haluat muita eläimiä, siirry ensin tänne!
Tuomenkehrääjäkoi (Yponomeuta evonymellus)
Tuomenkehrääjäkoi kuuluu pikkuperhosiin, tarkemmin sanottuna kehrääjäkoihin. Luonnossamme elää myös muutamia muita kehrääjäkoita, esim. omenankehrääjäkoi ja pihlajankehrääjäkoi. Pikkuperhoset muodoostavat geneettisesti hyvin heterogeenisen joukon perhossukuja. Perhosten ryhmittely suur- ja pikkuperhosiin on siis keinotekoinen. Suomessa on tavattu n. 1500 pikkuperhoslajia.
Tuomenkehrääjäkoi on levinnyt maassamme etelästä Lapppiin saakka. Sen on havaittu silloin tällöin leviävän tuulten mukana etelästä yli Suomenlahden. Näin kävi mm. kesällä 2005. Siis se voidaan lukea hyönteisvaeltajiin, kuten mm. amiraali, ohdakeperhonen ja kaaliperhonen.
Tuomenkehrääjäkoi muuttaa aika ajoin maisemaa suuresti siellä, missä tuomia kasvaa. Toukat voivat syödä puut täysin lehdettömäksi, ja puut peittyvät vaaleanharmaalla seittiverkolla. Seittiä saattaa löytyä maastakin, esim. kivien ympäriltä.
Kun toukat ovat koteloituneet ja ne aikuistuvat, alkaa tuomipuu nopeasti toipua. Uudet lehdet syntyvät loppukesällä - ehkä vähän harvemmassa kuin kevätkesällä syödyt lehdet olivat, mutta uudet lehdet voivat olla aika isojakin.
Toukista kehittyy kotelovaiheen jälkeen, loppukesällä - osin jo heinäkuussa - pieniä koiperhosia. Silloin naaraat pariutuvat ja etsivät tuomipuun sen hajun perusteella ja munivat. Toukat talvehtivat, mutta jäävät talveksi munia suojanneen liman alle. Keväällä kierto alkaa uudestaan.
Massaesiintyminen päättyy kuitenkin joskus (yleensä noin kolmantena massaesiintymisvuonna), kun loisia ilmestyy tappamaan tuomenkehrääjäkoita. Kanta voi romahtaa myös, jos toukkien ravinto loppuu. Näin saattaa käydä mm. Pohjois-Suomessa, jossa tuomia ei ole kovin runsaasti. Mutta massaesiintymisiä näkee ainakin Oulun läänin pohjoisosiin saakka.
Kauri Mikkola kirjoittaa Suomen luonto-lehdessä 7/2006: Tuomen lehdissä on runsaasti syanivetyä sisältaviä alkaloideja. Näin se torjuu lehtiä syöviä eläimiä - paitsi tuomenkehrääjäkoin toukkia Ylläolevassa kuvassa), jotka sietävät näitä myrkkyjä! Tuomenkehrääjäkoin toukkia eivät muut hyönteispedot ilmeisesti juurikaan kykene syömään niiden myrkyllisyyden vuoksi.
Toukat lannoittavat ulostaessaan melkoisesti tuomen kasvuympäristöä. Olisiko tästä siis jopa hyötyä tuomelle, kysyy Mikkola? Nämä Mikkolan ajatukset tuovat mieleen myös tunturimittarin, jolla on osittain samankaltainen elämänkulku.
Aikuinen tuomenkehrääjäkoi on kaunis - mustia pisteitä valkeissa siivissä - pikkuperhonen. Sen siipien väli on n. 20 mm.
Tämäkin tuomi oli kesäkuussa (2006) täysin syöty ja harmaan seitin peittämä. Mutta kun
toukat koteloituivat, ja aikuiset lähtivät pois synnyinpuustaan, alkoi tuomen uusi elämä.
Jo heinäkuun lopulla puhkesivat uudet lehdet, joille siis jäi koko syyskesä aikaa yhteyttää.
Lehtiä ei ehkä ole aivan yhtä paljon kuin kevätkesällä, mutta useat lehdet ovat isoja, joten
todennäköisesti uutta energiaa ehditään varastoida tulevan talven ja varsinkin kevään varalle.
Puun rungossa näkyy vielä (kuva otettu 8.8.06, Oulun hautausmaa) seittiverkon jätteitä.