Kartografisen viestinnän perusteet
|SISÄLLYSLUETTELO| Kartografia ja kartat Kartografian historia ja tulevaisuus

KARTOGRAFINEN VIESTINTÄKETJU ON KARTAN LAATIJAN, "KARTOGRAFIN", JA LUKIJAN VÄLINEN VUOROVAIKUTUSTAPAHTUMA, JOSSA OSAPUOLIA YHDISTÄVÄNÄ TEKIJÄNÄ TOIMII KARTTA.
Kartografinen viestintäketju
 
Kartografisesta viestintäketjusta voidaan erottaa kartografin karttaan tallentama tieto eli karttainformaatio ja kartalta lukijalle välittyvä tieto eli kartan kommunikaatiokyky.

Kartografin kartallaan ilmaisema kuva ympäristön todellisuudesta ei kuitenkaan aina välity kartan lukijalle sellaisena kuin kartografi on halunnut. Kartan ominaisuuksista ja kartan lukijan kartanlukutaidosta riippuu, miten kartalle asetetut viestintäodotukset täyttyvät kartanlukijan kartasta saamina mielikuvina. Hyvä lopputulos saavutetaan, kun kartan lukijan kartan avulla saama kuva todellisuudesta vastaa mahdollisimman hyvin kartan tekijän kartalle asettamia päämääriä.
 

  Kartografinen viestintäketju
Kuva 1. Kartografinen viestintäketju, jossa on otettu huomioon siihen osallistuvien toimijoiden roolit.
  Lue lisää >>>
 
Karttojen lukeminen ja tulkinta
 
Kartan käyttäjä voi joko lukea tai tulkita karttoja. Karttamerkkien selityksien avulla kartan käyttäjä voi lukea kartan laatijan karttaan merkitsemää tietoa. Karttaa tulkitessan kartan käyttäjä yhdistelee kartasta saatavaa tietoa muuhin tietoon ja saa näin alueesta sellaista uutta informaatiota, jota kartan laatija ei ole karttaan merkinnyt. Kartantulkinnassa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota luonnonolojen ja ihmisen toiminnan vuorovaikutukseen alueella. Tällöin on eduksi, jos tulkitsijalla on omakohtaisen kokemuksen antamia mielikuvia kartan kuvaamasta tai muuten samankaltaisesta alueesta. Kirjojen kuvien, filmien ja television avulla voi helposti saada mielikuvia sellaisistakin alueista, joilla kartan tulkitsija ei ole koskaan käynyt.

Mikäli tiedon etsijällä on käytettävissään aluetta koskevia teemakarttoja, hän voi lukea tarvitsemansa tiedot niistä ja tehdä päätelmänsä suoraan näiden tietojen pohjalta. Teemakarttoja ei ole kuitenkaan saatavissa kaikilta alueilta tai ne ovat esimerkiksi niin pienimittakaavaisia, että niistä saa vain yleistettyä tietoa. Apuna käytetään usein maastokarttoja, joissa on enemmän ja tarkempaa tietoa, mutta joiden käyttö edellyttää karttatulkintaa tarvittavan uuden tiedon saavuttamiseksi.

 

Esitystavan valinta
 
Kartografisen esitystavan valinta tutkimustoiminnassa ja erilaisissa julkaisuissa alkaa perusratkaisuista:
 
 
1. Tarvitaanko asioiden kartografista esittämistä?
 
Kartan tai karttamaisen tuotteen laadinta on aina työlästä kuvan laatimistavasta riippumatta. Tämän takia on pohdittava voidaanko kuvattava asiakokonaisuus esittää paremmin pelkkänä tekstinä tai/ja tilastotaulukkona. Jos visualisointi on perusteltavissa, seuraava valinta on:
2. Tuleeko kartografisen tuotteen osoittaa ilmiöiden sijainti?
 
Ellei sijainnin osoittaminen ole välttämätöntä, esitystapoina voivat olla erilaiset diagrammit tai graafit. Mikäli sijainnin osoittaminen on perusteltavissa, valinnat tehdään karttamaisten tuotteiden (kartogrammien) välillä. Näitä ovat mm. ympäristöhavaintoihin tai tilastoihin pohjaavat tilastoteemakartat, erityismaastokartat tai maastokartat.
3. Millaiset vaatimukset teemakartan mittaustarkkuudelle on asetettu?
 
Mittaustarkkuusvaatimuksen ollessa vähäinen riittää, että esitettävien ilmiöiden esiintyminen esitetään kvalitatiivisen teemakartan symbolein. Mikäli mittaustarkkuusvaatimus ylittää nominaaliasteikon tarkkuuden, teemakartta on kvantitatiivinen, ja sen symboloinnin tulee noudattaa kvantitatiivisille teemakartoille asetettavia vaatimuksia.
 
  Kartografisen esitystavan valinta.
  Kuva 2. Kartografisen esitystavan valinta.

 

Käyttötarkoitus
 
Kartografisen tuotteen käyttötarkoitus on lisäksi ratkaistava kartan laatijan toimesta jo esitystapaa valittaessa. Kartan laatijan tulee pystyä vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
 
 
1. Kenelle kartta on tarkoitettu?
 
Kartan tietosisällön ja esitystavan tulee vastata tulevan käyttäjänsä todennäköistä kykyä lukea kartan symboliikkaa ja ymmärtää lukemansa.
2. Mihin tarkoitukseen kartta tehdään?
 
Kartografisilla tuotteilla voi olla monenlaisia käyttömuotoja. Kukin käyttötarkoitus edellyttää ainakin jossakin määrin toisistaan poikkeavia ratkaisuja. Karttaa voidaan käyttää esim. tiedonhaun ja tutkimuksenteon välineenä, alueellisen tiedon tallentamisvälineenä, liikkumisreittien valinnassa, päätöksenteon apuna tai mielipiteiden muokkaajana.
3. Mistä kartta voidaan saada?
 
Kartan laatijan tulee myös pohtia, mistä hänen laatimansa tuotetta voi saada, miten se jäljennetään ja kuinka paljon paljon sitä painetaan.
4. Kuinka ajankohtainen kartan tulee olla?
 
Kuten muillakin tiedonvälitykseen liittyvillä tuotteilla, kartalla on omat ajantasaisuusvaatimuksensa. Esimerkiksi päätäntää palvelevan kartan ja liikennekartan tulee olla mahdollisimman ajankohtaisia. Historiallisen kartografian kohteille on usein eduksi niiden korkea ikä.
 

LÄHTEET: Peltonen 1989
|SISÄLLYSLUETTELO| Kartografia ja kartat Kartografian historia ja tulevaisuus © Timo Koivunen 2001