Tässa ohjelmassa on esitelty - esimerkin omaisesti - vain kolme puistoa.
Kaikki kansallis- ja luonnonpuistomme löydät Metsähallituksen sivuilta.
Oulangan kansallispuistosta on julkaistu artikkeli: Klingenborg,Verlyn (teksti) & Petri Essick (kuvat): Oulangan lumoa.
- National Geographic 6/2009: 86-100.
|
Oulangan kansallispuisto |
Oulangan kansallispuisto
Oulangan kansallispuisto edustaa ainutlaatuista jokimaisemaa, pinnanmuodoiltaan hyvin vaihtelevaa luontoa ja varsin monipuolita eläin- ja kasvilajistoa. Puisto on perustettu v. 1956 ja laajennettu vuosina 1982 ja 1989. Sen pinta-ala on 270 km2. Puistoon liittyy Venäjän puolella oleva Paanajärven kansallispuisto (perustettu v. 1992).
Oulangan vedet virtaavat itään Paanajärveen ja sieltä Vienanmereen. Alue sijaitsee siis Maanselän vedenjakajan itäpuolella. Jokilaaksot ovat paikoin kallioseinämien välissä tai hiekkatörmiin syvälti uurtuneina. Oulankajoen laakso on pääasiassa kuivaa mäntykangasta. Tiheät taimistot ovat merkkinä 1900-luvun alun laajan metsäpalon jälkeen tapahtuneesta metsän uudistumisesta.
Kiutaköngäs estää kalojen (mm. taimenen) nousun yläjuoksulle, mutta aika-ajoin taimenia
pyydetään lipolla ja nostetaan könkään yläpuolelle. Tässä kalastaja tähyilee harreja könkään
alaosassa. Kiutaskonkään kalliot hohtavat punaisina kalkkikallioina (dolomiittia ja maasälpää).
Silloin tällöin isojakin kalliolohkareita putoaa koskeen lähinnä talvisen jäätymiserapautumisen vuoksi.
Monet tunnetut kosket ja putoukset - ennen kaikkea Kiutaköngäs (putouskorkeus 100 metrin matkalla n. 14 metriä) ja Taivalköngäs Oulaankajoessa sekä Jyrävä Kitkajoessa - tarjoavat upeita elämyksiä. Retkeilypolku ’Karhunkierros’ (yht. n. 90 km) yhdistää puiston tunnetuimmat nähtävyydet. Myös Kiutakönkään lähellä on luontopolkuja. Monipuolista suoluontoa on tarjolla Keroharjun retkipolulla (n. 14 km), puiston pohjoisosassa.
Paksun ja kauan säilyvän lumipeitteen ja ilmaston kesäaikaisen kosteuden vuoksi mm. paksusammaltyypin kuusikot ja rinnesuot ovat yleisiä varsinkin vaarojen ylemmillä rinteillä.
Maakotkia pesii puiston alueella useitakin pareja. Koskikaroja näkee pääasiassa talvisin,
mutta kyllä ne pesivätkin Kuusamossa. Maakotkan siipien väli on yli 120 cm,
koskikara on kottaraisen kokoinen. Koskikara pyydystelee koskikivikoissa
veden pohjan hyönteisiä ja niiden toukkia.
Puiston eläinlajisto on runsas ja monipuolinen. Täällä on tavattu liki 30 nisäkäslajia. Karhu on aika yleinen, myös susi ja ahma on tavattu. Puistossa pesii yli 100 lintulajia. Harvinaisuuksia ovat mm. sinipyrstö, pikkusirkku ja kirjosiipikäpylintu. Kuukkeli ja järripeippo ovat puolestaan yleisiä. Puiston pohjoisosan soilla tavataan monia vesi- ja suolintulajeja. Esim. kurki ja joutsen ovat yleisiä. - Porotalous on toimiva elinkeino puiston alueella.
Pohjois-Kuusamon kallioperässä on monin paikoin kalkkikiveä (kalsiummagnesiumkarbonaattia). Kun maasto on lisäksi vaihtelevaa, viihtyvät monet pohjoiset, itäiset ja eteläisetkin lajit täällä. Varsinkin joki- ja purokuruissa, kalliopahdoilla ja rehevillä lettosoilla kasvaa monia uhanalaisiakin kasveja. Jokivarsien tulvaniityiltä on ennen niitetty heinää.
Kiutakänkään lähellä, vastapäätä puiston opastuskeskusta on Oulun yliopiston Oulangan tutkimusasema. Sieltää käsin seurataan mm.. alueen ilman laatua, metsien tilaa sekä tietysti kasvi- ja eläinmaailmaa.
Kullero ja pulskaneilikka ovat yleisiä Oulankajoen tulvaniityillä. Ne lienevät aikanaan vaeltaneetkin Suomeen pitkin jokivarsia.
Tikankontti, neidonkenkä ja lapinvuokkoo vaativat kalkkia viihtyäkseen. Sitä ne kyllä saavatkin puistossa. Tikankontin kukka on Euroopan suurin orkidean kukka. Myös neidonkenkä on orkeidea. Se kukkii jo alkukesästä - myöhemmin sitä on vaikea löytää. Lapinvuokko kasvaa Kuusamossa Suomen eteläisimmillä kasvupaikoillaan. Se ei nimestään huolimatta ole vuokko, vaan ruusukasvi.