Päävalikko:

Lintujen muutto pohjoisessa

Suomessa pesii noin 240 lintua, joista n. 75 prosenttia on muuttolintuja. Pohjoisessa on muuttolintujen osuus vieläkin suurempi. Valtaosa muuttolinnuistamme lentää talveksi etelään, mutta pohjoisesta päin saapuu Suomeen talvehtimaan mm. koskikaroja. Aivan pohjoisimmista osista maatamme saattavat jotkut linnut lentää talvehtimaan Norjan rannikoille.

Pisimpiä muuttomatkoja (jopa yli 10 000 km Afrikan eteläosiin) tekevät mm. tiirat, pääskyt, käki ja harmaasieppo. Esim. harmaasieppo ei ole mikään nopea lentotaituri, sen muuttomatka kestääkin pari kuukautta Etelä-Afrikasta Suomeen.

Uusien tutkimusten mukaan saattavat eräät pikkulinnut lentää muuttomatkalla jopa 500 km vuorokaudessa. Keskimääräisenä muuttopäivänä lintu lentää n. 250 km.

Pohjoisia paikkalintuja ovat mm. pyy, harakka, palokärki ja kuukkeli. Osittaismuuttaja on esim. varis, joka Lapissa muuttaa asutuksen tuntumaan tai Jäämeren rantamille, mutta Oulun läänissä se ei yleensä muuta mihinkään (paitsi kaatopaikkojen tuntumaan). Samantapainen on pohjoisessa mm. talitiainen. Vaelluslintuja ovat mm. lapinpöllö, käpytikka, tilhi, käpylinnut ja kuusitiainen, usein myös urpiainen. Jos ravinto ei riitä, lähdetään etsimään parempia ruokamaita.

Lintujen muutto on kiehtova osa ekologiaa. Miten voimat ja ravintoresurssit riittävät usein tuhansien kilometrien mittaiseen muuttoon kaksi kertaa vuodessa? Miten muutto ajoittuu niin, että syksyn ensilumi tai kevään myöhässä oleva lumen sulaminen eivät tuhoa muuttavia lintupopulaatioita? Mitä tiheissä parvissa tapahtuva muuttolento (esim. monet kahlaajat) merkitsee, - suojaako se pedoilta (kuten kalaparvia vedessä), onnistuuko suunnistaminen paremmin? Entä antaako peräkäin lento (esim. kurjet, joutsenet ja hanhet) energiataloudessa?

Lintujen kevätmuutto

Muuton ajoittuminen on länsirannikon tuntumassa viikon-pari edellä Lapin itäisen metsäalueen tuloajoista. Se johtuu paitsi muuttoreiteistä, jotka seurailevat rannikkoviivaa tai tulevat Ruotsin sisämaasta itää kohti kiertäen Perämeren, myös nopeammin "lämpiävistä" biotoopeista. Lumipeite lännessä on ohuempi, ja pälviä ilmaantuu huomattavasti aikaisemmin. Rannikolla asutus viljelysmaineen ja kaatopaikkoineen on tiheämpää; on siis myös enemmän ruokaa tarjolla. Jokien suut ja matalat rannikkovedet ovat sulia aikaisemmin. Vertailun tarjoavat muuttolintujen tuloaikojen vertailut. (Painikkeesta löydät myös useita pohjoisten lintujen kuvia!)

Pohjoisemmaksi muutto etenee kevään edistymisen myötä. Yleissääntönä on, että varhaisimpien muuttajien tuloajat venyvät etelästä pohjoiseen selvemmin, myöhäismuuttajat levittäytyvät melko nopeasti koko maahan. Kiuru saattaa löytyä maan etelärannikolta kuukauttakin aiemmin kuin Rovaniemeltä, kun taas esimerkiksi toukokuun puolivälissä muuttonsa aloittava lapinsirri tulee pohjoiseen vain viikkoa myöhemmin. Muuttolinnut seuraavat siis kevään edistymistä ja siirtyvät pohjoisemmaksi sää- ja lumitilanteen mukaan. Kevään on todettu viime aikoina aikaistuneen, ja Joidenkin muuttolintujen tuloajat ovat myös aikaistuneet. Samoin on todettu muutoksia joidenkin muuttolintujen yleisyydessä. Esim. peippo on yleistynyt Lapissa samalla kun järripeippo on vähentynyt. Onko syy kasvihuoneilmiössä?

Pohjoisen kevään viestintuojina ovat sisämaassa osittaismuuttajat varis ja viherpeippo, joiden runsaus paljastaa jotakin tapahtuvan. Rannikolla taas harmaalokki on ensiairut; ne ilmaantuvat ennen kuin pulmuset, joiden parvet pyrähtelevät teiden varsilta ja niittypälviltä suotuisina keväinä jo maaliskuun lopussa. Pulmusen lentokuva täällä!

Samoihin aikoihin ilmestyvät ensimmäiset laulujoutsenet; ne siirtyvät melko ripeästi sisämaan jokien ensimmäisiin sulakohtiin. Viikon parin perästä ilmestyvät jokisuliin telkät, hiukan myöhemmin sinisorsat ja isokoskelot. Samaan aikaan tulevat pihapiiriin ensimmäiset pikkulinnut, useimmiten peippo ja kottarainen, pelloille ilmaantuvat kiuru, kuovi ja töyhtöhyyppä sekä aavoille soille ensimmäiset isot muuttajat, metsähanhet. Perämeren rannikolle ilmaantuvat lokit, ensin lähinnä harmaa- ja merilokkeja, sitten myös naurulokkeja, jotka tulevat nimenomaan suurille kaatopaikoille.

Vasta toukokuu tuo tullessaan pääosan muuttolinnuista. Silloin saapuvat nimenomaan hyönteissyöjät. Pajulintu, leppälintu, kirjosieppo ja pohjoisen satakieli eli sinirinta, alkavat muuttonsa toukokuun alkupuoliskolla, likimain samanaikaisesti pääskyjen kanssa.

Vesien ylle ilmaantuvat tiirat ja kalasääski, vesiin useimmat sorsalajit, mm. haapana, tavi ja uivelo, ja rannoille tyllit, viklot, liro ja rantasipi.

Hiukan myöhemmin ennen puolikuuta saapuvat rantojen ja soiden muut kahlaajat, myös tuntureiden tunnuslinnun kapustarinnan vihellyksen voi kuulla jo ennen toukokuun puoltaväliä.

Suokukkokoirailla on kevätmuuton aikaan komeat kosinta-asut, jotka ne menettävät ennen syysmuuttoa.
Soidinasuun kuuluvat mm. väritykseltään vaihtelevat kaulusröyhelöt.
Naaras on pienempi ja vaatimattoman värinen.

Suokukoilla on samankaltainen ryhmäsoidin kuin kuin metsolla ja teerellä. Soidinmenot pidetään avaralla suolla. Koiraslinnut tanssivat äänettömästi, mutta pomppivat ahkerasti. Kukin koiras puolustaa reviiriään. Koirakset ovat koreita keikareita; jokaisella koiraalla sanotaan olevan jotenkin muista erottuva hääasu. Joukossa on joskus naaraan näköisiäkin koiraita. Ne eivät taistele reviireistä, mutta lienevät sukupuolisesti hyvin kiihkeitä. Valkeakaulukselliset koiraat ovat jotenkin etulyöntiasemassa, ne pääsevät parittelemaan ilman reviiritaisteluita. Suokukot ovat viime aikoina vähentyneet Lapissakin, mutta varsinkin etelämpänä. Nykyisin niitä on ehkä vain n. 10000 paria, kun 1970 luvulla oli n. 90 000 paria. Kts. Jorma Luhta, 2009: Suokukkojen hiljaiset turnajaiset. Kenestä kummun kuningas? - Suomen luonto 4/2009, 24-29.

Myöhäisiä muuttajia ovat harmaasieppo, kertut, sirrit ja vesipääsky, jotka saapuvat suunnilleen samoihin aikoihin kun käki ilmaantuu metsiin kukkumaan. Myöhäisiä muuttajia ovat myös tervapääsky ja lehtokerttu, joiden ensimmäiset muuttajat saapuvat Lapin eteläosiin usein vasta kesäkuun alussa; niiden muutto saattaa jatkua yli kesäkuun puolivälin. Vihonviimeiseksi muuttajaksi on todettu lapinuunilintu (tavataan Lapissa ja Itä-Suomessa).

Lintujen syysmuutto

Syysmuutto on huomattavasti keväistä muuttoa näkymättömämpi, ja se hajoaa varsin pitkälle aikajaksolle. Muutto tapahtuu pääosin öisin ja alkaa aivan kuin hiipien.

Ensimmäiset muuttajat lähtevät jo varhain alkukesästä, eräät peräti jo toukokuun lopussa. Sorsakoiraat alkavat paluunsa heti haudonnan käynnistyttyä; ne kerääntyvät suuriksi parviksi ja jättävät poikasista huolehtimisen naaraan huoleksi. Aikaispoistujia ovat myös useat kahlaajat, isokuovi jo toukokuunkin puolella, kesäkuun alussa seuraavat suokukko, viklot, liro ja töyhtöhyyppä. Monilla kahlaajalajeilla ensilähtijöinä ovat naaraat, jotka antavat koiraiden vastata jopa hautomisesta ja poikasista.

Varpuslinnuista ensimmäiset kottaraiset aloittavat paluumuuttonsa jo kesäkuussa; muiden lajien muutto laukeaa vasta heinäkuussa. Kesäkuun paluumuuttajissa on paljon myös nuoria pesimättömiä tai pesänsä menettäneitä lintuja.

Heinäkuun loppupuoli on jo vilkkaampaa paluumuuton aikaa. Kuitenkaan ei silloin vielä havaita suuria muuttoparvia; linnut vain häviävät sisämaasta melko huomaamattomasti; ne kerääntyvät tietyille kokoontumispaikoille isommiksi parviksi. Monet poikueet ovat jo kehittyneet lentokykyisiksi ja liittyvät muuttojoukkoon. Pääskyt kokoontuvat parviin, viimeiset kottaraiset lentelevät suurparvina levottomasti ja ensimmäiset västäräkkiryhmät ilmaantuivat teiden varsille.

Elokuussa katoavat useimmat kahlaajat, lokeista erityisesti naurulokit, ja varpuslintuja pyörii ruokaa etsien kaikialla pensaikoissa ja pihamailla. Suuret petolinnut ja kurkien etujoukot aloittavat muuttonsa, joskin päämuutto tapahtuu vasta syyskuussa. Silloin muuton havaitseekin parhaiten. Pihapiireihin ilmaantuvat rastaat ja peippoparvet, sänkimaille ja pelloille kurjet, sepelkyyhkyt, kirviset ja sirkut. Rastasparvet kiertävät pihlajanmarjojen houkuttelemina pihapiirejä ja puistoja, kurjet kasaantuvat satoja yksilöitä käsittäviksi parviksi vielä puimattomille pelloille.

Syyskuun lopulla suurin osa muuttolinnuista on jo lähtenyt, vain parikymmentä lajia viipyy lokakuulle asti. Aikaisimmat tulijat, harmaa- ja kalalokit, pulmuset ja joutsenet alkavat nyt paluumatkansa, joskin osa niistä voi vielä jäädä aina pakkasten tuloon asti. Samanlaisia viipyjiä on rastaissa ja peipoissa, osa niistä saattaa yrittää talvehtimistakin. Kiireettömiä ovat myös vesien antimilla elävät sorsat, varsinkin sinisorsa, telkkä ja isokoskelo.

Kts. myös: syksy ja eläinten valmistautuminen talveen!

Kurkikuva myös täällä!