Päävalikko täältä!

POHJOISEN LUONTOMME TALVI:

3. Talveen valmistautuminen, eläimet:

Olet nyt eläinten talveen valmistautumista esittelevässä osassa (osa 2).

Täältä: Talveen valmistautuminen/kasvit!

Suomen luonnon talven muut aihepiirit löydät ylempää talvikuvasta.
Jos haluat aivan muita luontoaiheita, käytä 'Päävalikkoa'!

• Nälkä (ja kylmyys) pakottavat muuttoihin ja vaelluksiin...

Muuttolintujen lähtö talveksi etelään tapahtuu eri lajeilla hyvin eri aikaan. Viimeiset lähtijät (mm. joutsen, harmaalokki) poistuvat Suomesta vesien jäätyessä, usein vasta vuoden vaihteessa. Kts. lintujen syysmuutto ja muuttolintujen paluu pohjoiseen!

Vain pari geeniä määrää muuttolinnun lentosuunnan ja -pituuden. Joutsenet oppivat muuttosuunnan vanhemmiltaan, mutta useimmat muuttolinnut lentävät yksin.

Esim. kirjosieppo osaa ensikertalaisenakin yksin Afrikan sademetsiin. Suunnistus perustuu matkan alkuvaiheissa tähtikuvioihin ja Maan pyörimisliikkeeseen akselinsa ympäri. Matkan edetessä, lintu tarvitsee toisen koordinaatiston, koska tähtitaivas, ja auringon valorytmi on etelässä erilaista kuin synnyinseudulla. Tällöin magnetismi astuu kuvaan. Muuttolintujen magneettiaisti on vielä aika heikosti tunnettu - tällaista aistia ei ihmisellä ole! Muuttolintua opastanee magneettiaisti, jonka tutkijat ovat paikallistaneet oikean silmään ja ylänokkaan (Artikkeli Tiede-lehdessä!). Kyyhkysten sanotaan käyttävän myös hajuaistia suunnistamiseen...

Muuttomatkan pituus on lintujen 'muistissa' sisäsyntyisesti aikayksikköinä laskettuna. Muuttovire kestää siis tietyn ajan.

Lintujen ruokinta saattaa vaikuttaa muuttohalukkuuteen. Esim. Suomessa on arvioitu talvehtivan ruokinnan turvin n. 30 kertaa niin paljon viherpeippoja kuin ilman ruokintaa.

Ihmisen tarjoama ravinto houkuttelee myös monia lintulajeja jäämään tänne tai siirtymään metsäluonnosta talveksi asutuksen piiriin. Esim. talitiainen hakeutuu talveksi lintulaudoille; muuten se tuskin selviäisi hengissä ainakaan Pohjois-Suomen talvesta. Asutuksen piiriin siirtyy talveksi myös variksia, naakkoja ja sinisorsia. Suomessa on arvioitu talvehtivan ruokinnan turvin n. 30 kertaa niin paljon viherpeippoja kuin ilman ruokintaa. Räkättirastaat ja tilhet viivyttelevät, kunnes pihlajanmarjat on syöty loppuun; joskus näitä lintuja näkee pohjoisessakin läpi talven.

Talvivieraita tulee joskus kaukaakin. Tällaiset vaellukset johtuvat yleensä siitä, että ravinto loppuu kotiseudulla. Lisää: Lintujen talvivaelluksia!

Jotkut isot nisäkkäät vaeltavat kesänvietto- ja talvehtimisalueiden välillä, mutta eivät meillä kovin pitkiä matkoja. Esim. karibut (eli Pohjois-Amerikan villipeurat) vaeltavat kesälaitumiltaan (puuttomalta tundralta) useita satoja kilometrejä talvehtimaan etelään, metsävyöhykkeelle. Suomessa vaeltavat mm. metsäkauris, metsäpeura (esiintyy meillä vain Kuhmon alueella) ja hirvi muutamia kymmeniä kilometrejä etsiessään talvella parempia ja/tai ohutlumisia laidunmaita.

Pikkunisäkkäistä tunturisopuli ja lapinmyyrä vaihtavat talveksi elinympäristöään. Tunturisopuli elää talvella tunturien yläosissa, paljakan paksulumisissa kohdissa, jossa se syö sammalta lumen alla. Kesäksi se siirtyy alemmas, tunturikoivikkoihin ja soille. Runsaina sopulivuosina saattavat nämä matkat muuttua pitkiksi vaelluksiksi. Kts. sopuli!

Asumusten lähistöiltä löytävät monet pikkunisäkkäätkin talvella lisäravintoa (ja lämpöäkin). Mm. koti- ja metsähiiri samoin kuin metsä- ja kenttämyyrä löytävät talviravintoa ladoista, aitoista, navetoista ja asumuksistakin (mm. kesämökeistä). Pikkunisäkkäitä pyydystävät pikkupedot (kärppä ja lumikko) ja eräät petolinnut (mm. lehto- ja helmipöllö) siirtyvät myös latojen ja ulkorakennusten piiriin.

• Lämmin pesä antaa suojaa talvella...

Kaikki pienet (ja monet isotkin) nisäkkäät rakentavat itselleen talven varalle lämpimän yöpymispaikan ja saattavat kerätä sinne ruokaakin. Jotkut lisääntyvätkin talvipesissään.

Talvipesiä on monenlaisia - lajista riippuen. Oravalla on käytössään usein monta pesää, jotkut kesällä, toiset taas talvella tehtyjä. Piisamin isoja talvipesiä tapaa matalilla rannoilla. Vesimyyrän talvipesässä voi olla ruokaa varastoituna koko talven tarpeisiin! Lisää: Talvipesät!

Monilla pikkunisäkkäillä on alkutalvella pesä maakolossa, mutta myöhemmin lumipeitteen paksuttua, ne rakentavat heinistä maan pinnalle lumen ympäröimän uuden talvipesän. Lisää: Pikkunisäkkäiden talvipesiä!

Myös useimmat horroksessa tai unessa talvehtivat nisäkkäät tarvitsevat talvipesän. Lisää: Nisäkkäiden talvipesiä!

• Ravintoa kerätään talven tarpeisiin...

Ravintovarastoja keräävät talveksi meillä monet linnut ja nisäkkäät sekä hyönteisistä mm. mehiläinen.

Yleensä varastoidaan siemeniä (helppo kuljettaa, sisältävät paljon energiaa, säilyvät hyvin), hedelmiä, marjoja tai sieniä.

Varastot ovat - lajista riippuen - joko hajasijoitettuja tai isompina kasoina. Viimeksi mainitut sopivia, jos eläin pystyy puolustamaan varastojaan. Esim. meidän orava ei puolusta varastojaan, joten se sijoittaa ne hajalleen. Lisää: Oravan (ja liito-oravan) talvivarastot!

Monet petonisäkkäät varastoivat/kätkevät ravintoa aina kun siihen on tilaisuus. Talvella saalis säilyy hyvänä lumessa.

Myös päästäiset saattavat varastoida talveksi hyönteisiä ja maamyyrä kastematoja (päästäiset ja maamyyrä ovat pikkupetoja!).

Useat jyrsijät keräävät myös talvivarastoja, mutta sopulit eivät. Esim. metsämyyrä kerää talveksi monenlaista ruokaa: mm. pieniä puolukkavarastoja (muutamia kymmeniä marjoja) tai sieniä mättäiden ja kantojen kupeeseen tai luppojäkälästä pyöriteltyjä pallosia vanhoihin linnunpesiin. Vesimyyrä kerää pesäkäytäviinsä mm. perunoita. Kts. vesimyyrän pesä!

Linnuista esim. eräät tiaiset ja varislinnut (mm. kuukkeli ja närhi) sekä varpuspöllö keräävät ruokavarastoja talven varalle.Varpuspöllön saalisvarastossa (usein lintupöntössä) voi olla jopa satoja myyriä, päästäisiä ja/tai pikkulintuja. Tällaista helposti pilaantuvaa ruokaa varastoidaan vasta sitten, kun on pakkasia. Kts. myös: tiaisten ruokavarastot! ja Vararavintoa kehoon!

• Kylmä kangistaa vaihtolämpöisiä...

Vaihtolämpöisten ruumiinlämpötila alenee ympäristön lämpötilan laskiessa. Talvella on siis suuri riski jäätyä kuoliaaksi... Kts. myös vaihtolämpöisten talvehtimisen keinot!

Kemialliset reaktiot hidastuvat kylmässä (Vant Hoffin sääntö: kun lämpötila laskee 10 astetta, reaktiot/elintoiminnat hidastuvat puoleen, eläin kangistuu).

On siis jo ennen pakkasia - loppukesällä - valmistauduttava talveen.

Hyönteiset lopettavat lisääntymisensä hyvissä ajoin, toukkien kehitys pysähtyy, ja kotelot eivät enää syksyllä kuoriudu. Alkaa lepotila. Kylmänarat vaihtolämpöiset, kuten sammakot ja matelijat sekä osa hyönteisistä, hakeutuvat talveksi suojaan pakkasilta. Lisää: Vaihtolämpöisten lepotila!

Talven varalle on eläinten kuitenkin kerättävä vararavintoa - energiaahan kuluu, vaikka oltaisiin levossa. Yleensä tämä vararavinto on rasvoja ja glykogeenia.

Solujen sisällön jäätyminen on kohtalokasta kaikille eliöille - myös pakkasia sietäville selkärangattomille. Lisää: Solunsisäisiä muutoksia talveentumisessa!

Myös vesipitoisuuden vähentäminen ja syönnin lopettaminen talven ajaksi ja suoliston tyhjentäminen syksyllä lisäävät solujen kylmänkestävyyttä. Mitä vähemmän soluissa on vettä ja jään kiteytymiskeskuksiksi sopivia hiukkasia, sitä vaikeampaa on jään muodostus. Jos eläin ei syö, ei suolistoon tule hiukkasia, jotka voisivat toimia jäätymiskeskuksina. Po. hiukkasia on kyllä usein muuallakin kuin suolistossa, joten solujen jäätymispiste on ehkä n. -20°C, ei siis läheskän yhtä alhainen kuin täysin puhtaan veden.

Eräät vaihtolämpöisiset - kalat, sammakot ja lumihyönteiset - eivät pakkasessa kangistu aivan kokonaan. Ne mukautuvat vähitellen talven kylmyyteen: elintoiminnat hidastuvat vain vähän, vaikka ruumiinlämpö onkin alhainen. Monia ns. lumihyönteisiä saattaa nähdä kömpimässä keskellä talvea lumen päällä. Lisää: Muutoksia solukalvoissa!

'Talveen valmistautuminen/eläimet' päättyy tähän!