Tunturisopuli ruokailee kesällä alempana tuntureiden liepeillä (purojen varsilla ja soilla) syöden pääasiassa heinää, ruohoja ja varpuja, mm. variksemarjooja. Talven tunturisopulit viettävät paksun lumipeitteen alla mm. tunturipaljakoiden lumenviipymillä, jossa syövät lumen alla lähinnä vain sammalta (karhun- ja kynsisammalta) ja jäkälää. Tämä vuodenaikojen mukainen vaellus kuuluu asiaan joka vuosi. Sopulilla on siis, kesällä erilainen elinympäristö/ekolokero kuin talvella.

Joskus tämä kevät- ja syysvaellus voi muuttua kauas ulottuvaksi laumavaellukseksi. Jos sopulimäärä kasvaa hyvin suureksi käytettävissä olevaan ravintopääomaan nähden, loppuu aluelta kaikki ravinto, ja on lähdettävä etsimään ruokaa muualta. Niin tekevät monet muutkin eläimet, ei tosin aina niin näyttävästi kuin tunturisopulit.

Laumavaellus edellyttää riittävää lisääntymistä myös talvella. Lauha ja vesisateinen talvi tekee kuitenkin tilanteen lumen alla tukalaksi: ruoka loppuu ja lisääntyminen märässä estyy. Sopulin vaelluksia on viimeaikoina selvitellyt prof. Heikki Henttonen (METLA).

Maaston topografia (vesistöt, tunturikurut yms.) ohjaa vaeltavia sopuleita yhteen - syntyy valtavan isoja laumoja. Luonnostaan sopuli tuskin on laumaeläin! Vaellukset saattavat ulottua aika kauas. Esim. keväällä 1969 sopulit levittäytyivät ensin alkuperäisten alueidensa ulkopuolelle, uusille saarekkeille (kts. kuva!). Sielläkin populaatiot olivat vielä ylitiheitä, joten keväällä syntyneet poikaset eivät saavuttaneet sukukypsyyttään, eikä niiden lisääntymistä siis tapahtunut. Todennälöisesti naaraat ajoivat koiraat pois, uudelle vaellusmatkalle! Syyskesällä lähtivät sitten nuoret naaraatkin liikkeelle, ja lopulta vanhemmatkin naaraat. Näin sopuleita levittäytyi aina Napapiirin eteläpuolelle saakka ja Koillismalla esim Riisitunturille.

Suuret sopulikannat on merkitty aikakirjoihin vuosina 1938, 1942,1946,1969-70, 1974, 1978, 1982, 1997, 2001. Viimeisistä suurista vaelluksista (1970-luvulla) on jo aikaa, joten uusi suurvaellus lienee odotettavissa lähivuosina. Vaelluksen viivästymiseen voi olla syynä se, että tammikuu 2002 oli leuto, ja kun lumi sen jälkeen jäätyi, vaikeutui sammalten syönti. Runsaiden populaatioiden synty vaatii pari kolme vuotta. On myös esitetty, että suurvaellukset ovat loppumassa ilmaston muutoksen vuoksi.

Syksyllä 2007 esiintyi isohko sopulivaellus Nuorgamin alueella. Myös vuodeksi 2008 odotettiin runsasta sopulikantaa kasvaisi runsaasti, ja massavallus tapahtuisi kesällä 2008. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan sopuleita kuoli paljon kevättalvella 2008. Kts. lehtiuutinen!

Tunturisopulin kannat vaihtelevat suuresti vuodesta toiseen. Populaatioiden kannanvaihtelun syiksi on esitetty mm. ravinnon (sammalet ja muut kasvit) määrän vaihtelu ja petojen märän vaihtelu. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että sopuleita syövien petojen määrän vaihtelu olisi ehkä tärkein syy sopulin kannan vaihteluun. Lisää: kannanvaihtelu!

Kun sopuli on syönyt maan paljaaksi kasveista, ei porokaan saa riittävästi ravintoa. Molemmille saattaa tulla pula ravinnosta. Kun sopuleita on vähän, vähenevät myös niitä syövien petojen – naalin, tunturipöllön, piekanan ja tunturikihun - määrät. Pikkunisäkkäiden aikaansaama ylilaidunnus uhkaa myös tietyjä tunturiperhosia (niiden toukkia) ja tiettyjä tunturikasvejakin.

Tunturisopulit - kuten monet muutkin pikkunisäkkäät - ovat saalistavien petojen - tärkeä ravinnonlähde (mm. piekana).