• Kovin suuria muutoksia talvi ei vesiin tuo...
Olosuhteet vesistöissä muuttuvat vuodenaikojen myötä vähemmän kuin maaekosysteemeissä. Lisää: Vesien jäätyminen!
Järvet jäätyvät Lapissa yleensä lokakuun puoliväliin mennessä, pienehköt järvet Keski-Suomessa marraskuun lopulla, isot järviulapat vasta joulukuun lopulla. Järvet ovat jäässä Lapissa noin 7 kuukautta (esim. Lapin läänissä Inarinjärvi 216 vrk ja Kilpisjärvi 228 vrk), Etelä-Suomessa noin 5 kuukautta (esim. Päijänne/Tehi 130 vrk).
Jääpeitteen paksuus on Keski-Suomen järvissä keskimäärin 60-70 cm, pakkastalvina jopa metri. Virtaavissa vesissä saattaa muodostua suppoa ja pohjajäätä. Lisää: Kosket talvella!
Vesivarastot vähenevät talven mittaan. Pienet purot voivat lopputalvella kuivua kokonaan.
• Vesi on talvella tasaisen kylmää...
Järvissä veden kerrokset sekoittuvat keväisin ja syksyisin. Sekoittumista kutsutaan kevät- ja syyskierroiksi. Lisää: Veden kierto!
Talvella veden lämpötila on lähes sama - noin +4°C - pinnasta pohjaan saakka. Heti jään alla on kuitenkin kylmempää (n. 0 - + 4°C) vettä.
Pohjoisessa (meillä lähinä Lapin läänissä) vesien talvilämpötila on heti jäätymisen jälkeen hieman korkeampi (esim. Inarinjärvi ja Kevojärvi +3.1°C) kuin etelässä (esim. Näsijärvi +1.6 ja Pielinen/Nurmes +2.5°C). Tämä johtuu siitä, että Lapin vedet jäätyvät syksyisin pian sen jälkeen, kun järven veden lämpötila on noin +4°C, jolloin jään alle jää lämpimämpää vettä kuin etelässä.
Kesällä kylmä (= raskas) vesi on syvemmällä ja pintavesi on lämmintä. Jyrkkää muutoskerrosta kutsutaan harppauskerrokseksi.
• Jään ja lumen alla on pimeää...
Vain muutama prosentti ilmassa olevasta valosta pääsee talvella jää alle. Lumeton, kirkas jää päästää hyvin valoa lävitseen. Jään päällä oleva lumi estää valon pääsyä veteen. Kun vesi itsekin sitoo valoa, on syvemmällä vedessä kovin pimeää.
Jäitten lähtö ja kevättulva Iijoessa v. 1999.
• Jää- ja lumipeite estää kaasujen vaihtoa...
Välittömästi veden syyskierron jälkeen happea on runsaasti koko vesimassassa.
Eliöt kuluttavat happea talvellakin, vaikka elintoiminnat (mm. hengitys) ovatkin talvella heikkoja, ja eliöitä on paljon vähemmän kuin kesällä. Vesikasvien ja kasviplanktonin hapentuotto on talvella lähes olematonta. Lisää: Happi vedessä!
Happi saattaa käydä vähiin tai loppua kokonaan erityisesti matalissa järvissä ja lammissa, jos jää- ja lumipeite on paksu. Talvellakin sulana pysyvillä virtapaikoilla on tärkeä merkitys vesieliöiden happitaloudelle ja sitä kautta myös ravintotaloudelle. Eikä valaituskaan toki aivan merkityksetöntä ole!
• Ravinteiden määrä lisääntyy...
Ravinnepitoisuudet (mm. fosfori ja typpi) yleensä nousevat talvella (vrt. kuva yllä). Nousu johtuu siitä, että ravinteiden kulutus on talvella vähäistä (eliötä vähän ja niiden elintoiminnat heikkoja), mutta hajoitustoimintaa silti tapahtuu, vaikkakaan ei vilkkaasti. Lisäksi alusveden vähähappisuus/hapettomuus vapauttaa ravinteita pohjalietteistä.
Keväällä ravinnemäärät (mm. fosfori ja typpi) vähenevät pintavesissä, koska kasviplanktonin tuotanto on alkanut voimakkaasti kasvaa. Lisää: Vesien planktonin ja ravinteiden välisistä suhteista!
