Vesiluontomme (alkuosa)
Vedet alkuosa |
Pohjoisia vesiä luonnehtii: - Vettä on paljon, koska maasto on suht. tasaista, ilma on kosteaa (viileyden vuoksi) ja lumien sulamisvesiä on paljon. Suomessa yli 188000 järveä (joiden pinta-ala yli 0,05 ha), eli järviä on Suomen pinta-alasta n. 10%. - Pohjoisessa on runsaasti jokia, paikoin myös järvitiheys on suuri (Inarinjärven itäpuolinen alue on maamme runsasjärvisintä!). Etelä- ja Keski-Suomeakin luonnehtivat erilaiset reittivedet: järviä yhdistävät lyhyehköt salmet ja joet. - Pitkä talvi, pimeää lumen ja jään alla. Esim. Kilpisjärvellä on jääpeite n. 230 päivää vuodessa (Päijänteellä 130 päivää).. Talvella Lapin järvet ovat suht. 'lämpimiä', koska jääpeite (ja lumipeitekin) tulee varhain. - Vedet ovat pääosin niukkaravinteisia, varsinkin fosfori ja typpi ovat minimitekijöinä. Eliöiden määrä on tällaisissa järvissä vähäinen, mutta hyviä kalavesiä ne usein ovat. Meressäkin ovat typen ja/tai fosforin määrät usein ravintotalouden minimitekijöinä. Kts. Pohjois-Suomen vesien ravintotila! - Lapissa on kirkkaita vesiä enemmän kuin muualla Suomessa (vähän soita, joten humustakin vähän vesissä). Pohjoisen päivä on pitkä ja valoisa - eritiysesti tunturijärvissä. Etelämpänä (Lapin eteläosissa ja Pohjanmaalla) vedet ovat usein melkoisen humuspitoisia (ruskeita, ns. dystrofisia), koska soita on runsaasti (vrt. kuva yllä - jäätkin ruskeita!). Humuspitoisissa vesissä on niukasti valoa, joten perustuotanto (vihreiden lasvien fotosynteesi) on rajoitettua. Soiden ojitus on ilmeisesti lisännyt humuksen kulkeutumista vesistöihin (mm. pohjamudaksi). - Heinä-elokuussa on Kilpisjärven veden lämpötila n. 14 astetta. Tunturialueen järvissä, jotka ovat syvyydeltään alle 30 metriä, on harvoin lämpötilan kerrostuneisuutta, koska tuuli sekoittaa vesiä (kts. kaavio 'järvi ja lampi' alempana!). Kasviplanktonin tuotannon maksimi sattuu tunturijärvissä myöhäiskesälle tai syksyyn. - Hajotus voi olla vilkasta, jopa perustuotantoa suurempaa (orgaanista ainesta tulee muualtakin), jolloin happi saattaa loppua varsinkin talvella. Tämä voi johtaa veden saastumiseen/rehevöitymiseen. - Järvien keskisyvyys Lapissa on n. 5 m, mutta mataliakin järviä/lampia on. Ne saattavat jäätyä lähes pohjaa myöten, josta voi seurata talvinen happivajaus. Se ei kuitenkaan ole pohjoisessa yleinen ilmiö, koska vedet ovat pääosin vähäravinteisia, ja niissä on niukasti elintoimintaa (se on lisäksi hidasta varsinkin talvella). Lisää: "Talvi vedessä!", "Paljon vettä!" ja "Vesiympäristön tila! |
Iijoki - kuten monet muutkin pohjoisen joet - ovat keskikesällä vähävetisiä. Kevättulvien aikana
vesi usein on monta metriä korkeammalla ja vyöryy yli joen äyräiden alaville soille ja metsiin.
Koskipaikat ovat talvella tärkeitä mm. hapen ja valon saannin kannalta. Paksu lumi- ja jääpeite katkaisee
yhteydet vedestä ilmaan... Varsinkin keskisen Pohjois-Suomen joet ovat soilta tulevan humuksen värjäämiä.
Kilpisjärven perustuotanto on 2-7 gC m-2. Se on 10-20 kertaa pienempi kuin Etelä-Suomen järvissä. Tärkeimmät
tuotantokasviplanktonin osakkaat ovat: kultalevät, panssarisiimalevät, piilevät ja viherllevät. Perustuotannosta vastavat
Kilpisjärvessä kuitenkin pääasiassa sedimentin ja kivien pinnoilla kasvavat levät ja vesisammalet. Kasvien yhteyttäminen
on vesien kirkkaudesta johtuen mahdollista aina 20 metrin syvyyteen saakka.
Monissa Lapin syvissä järvissä kalat (rautu, siika ja taimen) pitävät eläinplanktonin, järvikatkojen japienten simpukoiden
määrät pieninä.
Kuva yllä: Ylläesitetty vuosirytmi esiintyy sekä meressä että sisävesissäkin. Kun jäät sulavat, saavat veden eliöt vihdoinkin valoa.
Tällöin planktontuotanto nousee huippuunsa, koska ravinteitakin on talven jäljiltä vielä runsaasti. Ravinteiden määrä alkaa
sitten kuitenkin nopeasti vähetä planktontuotannon vuoksi, ja kohta myös plankton vähenee. Keski- ja loppukesällä - vesien
lämmettyä - syntyy sinilevähuippu. Ravinteiden suuri määrä talvisin johtuu paitsi eliötoiminnan vähäisyydestä myös siitä, että
pohjalietteistä liukenee vähähapppisissa oloissa ravinteita veteen. Vrt. happi- ja ravintotilanne talvella!
Lammin Pääjärven ekosysteemikaavio on Etelä-Suomesta, pohjoisesta ei vielä ole tehty vastaavaa! Silti
kaaviota kannattaa tarkastella, ja verrata esim. tekstiin perustuotannon vuosivaihtelu vesissä ja yksinkertaiseen
lampiekosysteemin energiakaavioon, joka on vielä etelämpää.
Pääjärvi on aika eutrofinen: bakteeriplanktonin määrä on jopa suurempi kuin kasviplanktonin määrä.
Kuitenkinfosforin niukkuus rajoittaa Pääjärvelläkin kesäistä perustuotantoa.
Kasviplanktonin tuotanto on tässä tapauksessa n. 10 000 % sen biomassasta. Näin suuri prosentti johtuu siitä,
että kasviplankton on hyvin lyhytikäistä ja nopeasti lisääntyvää. Esim. metsien puusto on puolestaan aivan
pääinvastainen esimerkki: puiden vuotuinen tuotto on vain prosentti tai pari puuston koko fytomassasta. Puut
ovat pitkäikäisiä ja hitaasti lisääntyviä...
