Tunturit (loppuosa)
Tunturit loppuosa |
Metsänraja ° Varsinkin Lapin länsiosissa muodostaa tunturikoivu (Betula pubescens var. pumila = Betula pubescens ssp. czerepanowii = Betula pubescens ssp. tortuosa) metsänrajan. Mereinen, kylmänkostea ilmasto lännessä (mm. Norjassa, Islannissa ja Grönlannissa) suosii tunturikoivikoita. Katso alemmpana olevia valokuvia! ° Pohjois-Venäjällä – Kuolan alueen itäosista alkaen - havumetsät muodostavat metsänrajan. Lisää: taiga! ° Tunturikoivuvyöhykkeen (= subalpiininen koivuvyöhyke eli orohemiarktinen vyöhyke) yläraja sijaitsee Suomen Lapin tuntureilla noin 600-300 m mpy, mutta Etelä-Norjan mantereisilla tuntureilla se on jo selvästi korkeammalla eli n. 1200 m mpy. Tunturikoivumetsiä on Suomessakin kuivia ja kosteita, karuja ja reheviä. Kilpisjärven maisemissa monet tunturikoivikot ovat kosteita, Utsjoen mantereisissa osissa taas kuivia. Lehtomaisia koivikoita luonnehtivat mm. saniaiset, mesiangervo, huopaohdake ja kullero. Karuissa koivikoissa ovat valtalajeina mm. mustikka, variksenmarja ja poronjäkälät. Mereisissä koivikoissa (Kilpisjärven alue) viihtyy mm. ruohokanukka (Cornus suecica). Havumetsien yläraja on Lapissa noin 50-200 m alempana (kartat Lapin metsävyöhykkeistä!). Esimerkin vuoksi todettakoon, että Alpeilla metsänraja on noin 2000 metrin korkeudessa (ja päiväntasaajalla n. 4000 m mpy.) |
Monien pohjoisen kasvien maansisäiset osat ovat usein voimakkaasti kehittyneet (esim. vaivaispaju, Salix herbacea ja mustikka, Vaccinium myrtillus). Maansisäinen kasvimassa on paljon suurempi kuin maanpäälle kurkoittuva osa. Maansisässä ovat siis hyvät varmuusvarastot mm. ajatellen alkukesän nopeaa kasvua ja kukkimista.
(Kuva yllä): Metsänrajan vanhaa kuusikkoa. Puut ovat matalia,
runtelemia ja kasvavat harvassa.
Lisää kuvia tykystä ja metsänrajasta,
kts. kuva 2, kuva 3, kuva 4, kuva 5. kuva 6, kuva 7 ja kuva 8!
Kuusten joukossa joitakin koivuja, jotka muistuttavat
tunturikoivuja (Betula pubescens ssp. tortuosa).
Itäisillä tuntuireilla ei kuitenkaan yleensä ole selvää tunturikoivuvyöhykettä
(kts. kuvaa Rukatunturilta!). - Posio, Riisitunturi.
Ylläoleva taulukko kertoo, missä puitteissa tunturikoivumetsien puuston biomassa ja
kasvu vaihtelevat. Lisää: tunturikoivun kasvu! Tunturikoivikoita on viime aikoina tutkittu paljon.
On selvitelty mm. metsien tuottoa, herbivoriaa ja ihmisen vaikutuksia tähän ekosysteemiin (kaavio täällä!).
Kts. myös: Tunturimittarin ja koivun välisiä suhteita! ja kirjallisuusviitteitä!
Monien pohjoisten alueiden kasvien maansisäiset osat ovat voimakkaasti kehittyneet (esim. vaivaispaju, Salix herbacea ja mustikka, Vaccinium myrtillus). Maansisäinen kasvimassa on paljon suurempi kuin maanpäälle kurkoittuva osa. Maansisässä ovat siis hyvät varmuusvarastot mm. ajatellen alkukesän nopeaa kasvua ja kukkimista.
(Kuva yllä): Tässä kasvaa aika kookkaita tunturikoivuja (Betula pubescens var. pumila).
Paikka on kosteahko ja ravinteitakin on kohtuullisesti (mustikkavaltainen aluskasvillisuus!).
Karummilla ja kuivemmilla (tai mantereisemmilla) paikoilla - varsinkin topografisesti korkkeilla
alueilla - koivut ovat usein alle metrin parin korkuisia.Mantereisilla alueilla ne ovat usein monirunkoisia
ja mutkaisia. Mutta pienten juurien (= ravinnonottojuurien) määrä on usein juuri kylmillä
ja vähäravinteisimmilla alueilla suurta. Myös monien kasvien mineraali- ja aromiainepitoisuudet
ovat korkeita pohjoisessa! - Utjoki, Ailigastunturi.
Kurjenkanerva on monin paikoin yleinen tuturikoivikoissa.
Näkymä Saanatunturin alarinteeltä. Etualalla tyypillistä tunturikoivikkoa (puut monirunkoisia, käppyräisiä,
mutta aika isoja). Taustalla Kilpisjärvi ja sen takana Mallatunturi, joka on luonnonpuiston aluetta.
Siellä viihtyvät monet harvinaiset, kalkkialustaakin vaativat tunturikasvit.
Malla ja Saanan lakilaatta ovat Skandien tunturijakson sillanpääasemia Suomen puolella.
Kts. myös kuva: Tunturikoivikko alkutalvella!
Saariselän tuntureiden yläosien puita marraskuun iltana. Lumitaakka alkaa jo painaa puita.
Paikoin tunturikoivikoissa on suuria ja vanhoja mänty-yksilöitä, jotka talvella erottuvat parhaiten.
Suomen puolella näitä mäntyjä on mm. Saariselän tunturialueella.
Tämä kuva on Norjan puolelta, Neidenistä (Näätämön vieressä).
Lienee vielä epäselvää, miten nuo männyt ovat koivikoissa säilyneet.
Ovatko ne ehkä reliktejä siltä ajalta, jolloin alueella oli laajempia mäntymetsiköitä?
On myös epäilty, että saamelaiset ovat käyttäneet polttopuiksi mäntyjä,
ja joitakin on jäänyt jäljelle. Lisää: mäntyvyöhyke!
Eräät tunturipaljakoiden kasvit - mm. uuvana (Diapensia lapponica), sielikkö (Loiseleuria procumbens) ja tunturikohokki (Silene acaulis) - ovat ns. patjakasveja: niillä on tiheä, mattomainen kasvutapa, joka suojaa niitä kuivuudelta ja kylmältä. Nämä lajit kasvavat usein niukkaravinteisilla tuulenpieksämillä (vähälumisilla paikoilla) ja sietävät talvella jopa 50 asteen pakkasia. Muita karujen paljakoiden lajeja ovat mm. liesu (Cryptogramma crispa) ja tunturilieko (Diphasiastrum alpinum).
Aitoja lumenviipymän kasveja ovat mm. närvänä (Sibbaldia procumbens), sammalvarpio (Cassiope hypnoides), lumileinikki (Ranunculus nivalis), vaivaispaju (Salix herbacea) ja eräitä rikkolajeja (Saxifraga ssp). Sulamisavesipurojen reunamilla tapaa usein leinikki (Ranunculus)- niityjä.
Lapinvuokko (Dryas octopetala) on tyypillinen kalkkia suosiva tunturikasvi. Muita kalkin vaatijoita/suosijoita ovat esim. kaksikkovihvilä (Juncus biglumis), sinirikko (Saxifraga oppositifolia), kultarikko (S. aizoides), kalliosara (Carex rupestris), lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum), kiirunankello (Campanula uniflora), valkokämmekkä (Pseudorchis albida) ja verkkolehtipaju (Salix reticulata). - Limestone areas are rare in Lapland.
Lapinorvokki (Viola biflora), lääte (Saussurea alpina), punakko (Bartsia alpina) ja tunturiängelmä (Thalictrum alpinum) puolestaan eivät välttämättä vaadi kalkkia, mutta kuitenkin kosteaa, niittymäistä kasvupaikkaa, esim. puronvarsia.
Kalkkiasuosivia tunturikasveja tavataan meillä eteläisinnä Kuusamon alueella, mutta Kölivuoristossa
niitä tavataan aina Norjan eteläosissa saakka. Tämäntyyppisen lajiston kaksi keskittymää näkyy kartassa selvästi,
kts. bicentriset kasvilajit ja refugiot! - Lisää: Kalkkialueita on Lapissa vähän!
