Päävalikko täältä!
POHJOISEN LUONTOMME TALVI:
4. Ankara keskitalvi/eläimet (osa 2)
Ankara keskitalvi:
Kasvien ankaran talven tavoitat ylläolevasta listauksesta (alin).
Pohjoisen luontomme talven muut aihepiirit löydät ylempää talvikuvasta.
Jos haluat aivan muita luontoaiheita, käytä 'Päävalikkoa'!
Tässä osiossa: 'Ankara keskitalvi/eläimet', osa 2.
Katso myös eläinten talvehtimisen keinot! ja
eläinten valmistautuminen talveen!
|
|
|
|
ANKARA KESKITALVI/ELÄIMET
|
|
|
|
|
|
|
|
• Energiaa kuluu kylmässä talviyössä...
Pikkulinnut kuluttavat jo seuraavana yönä lähes kaiken päivällä hankkimansa energian. Eniten energiaa kuluu oksalla yöpyjillä, joilla ei ole mitään lämpösuojaa. Tasalämpöinen eläin pystyy kuitenkin nostamaan lämmöntuottonsa jopa viisikertaiseksi kylmän uhatessa. Aktiivisten eläinten pakkaskuoleman uhka on yleensä niin kylmässä, ettei sellaisia pakkasia meillä ole. (Samanlainen tilanne on useilla sellaisilla luonnonkasveillamme, joilla ei ole lumisuojaa). Lisää: Lintujen energiankulutus!
Kuva yllä: Oululaisen talitiaisen metabolia (= aineenvaihdunta) on kaikissa lämpötiloissa vilkkaampi
kuin lundilaisen.Oululaiset tiaiset tarvitsevat siis enemmän energiaa kuin lundilaiset selvitäkseen
talven kylmistä öistä.Ehkäpä lundin tiaiset joutuvat pakkasessa helpommin hypotermiaan kuin oululaiset,
ja kuluttavat siitä johtuen vähemmän energiaa?
Päivällä syöty ravinto muuttuu jokseenkin heti rasvavarastoksi, jota sitten kylmän yön aikan on käytettävä kehon lämmitykseen. Esim. talitiaisen paino alenee yön aikana 7-10% ja nousee päivän aikana ennelleen. Painon väheneminen yöllä aiheutuu tietenkin osaksi myös ulosteista. Jo pöntössä tai puunkolossa yöpyminen säästää energiaa kylmänä yönä aika paljon (säästä noin 10%).
Lihasvärinä on tärkeä lämmöntuottosmekanismi sekä linnuilla että nisäkkäillä. Myös höyhenten pörröttäminen ja pään laittaminen höyhenten sisään (siiven alle) vähentää lämmönhukkaa ja energiankulutusta. Esim. yöksi 'palloutunut' kuukkeli kuluttaa energiaa vain runsaat puolet päiväasentoisen kuukkelin kulutuksesta. Höyhenten pörrötyksen on laskettu säästävän pikkulintujen energiaa 10-30%.
Ainakin eräillä pikkulinnuilla myös ruumiinlämpö alenee (= hypotermia) kovalla pakkasella - ja energiaa kuluu vähemmän.
Hypotermia on ennenkaikkea kriisitilanteen keino, jollei muu auta ruumiin lämpötilan ylläpitoon. Energiavirta linnusta ulos on hitaampi, jos lämpötilan ero ihon ja ilman välillä on pienempi. Esim. hömö- ja lapintiainen kykenevät alentamaan ruumiinlämpöään jopa 8-9 astetta normaalin (41°C) alapuolelle. Tämä vähentää energiankulutusta lähes neljänneksellä. Pienilläkään nisäkkäillämme ei toistaiseksi ole havaittu hypotermiaa.
• Keskitalven linnustomme - vain osa selviytyy...
Säännöllisesti tavattavia talvilintuja on meillä 40-50 lajia, tilapäisesti talvehtivia satakunta lajia. Talvilintulaskentaa on tehty meillä jo yli 30 vuotta, joten Suomen talvilinnusto tunnetaan aika hyvin. Hömö-, töyhtö-, kuusi- ja lapintiaiset sekä kuukkeli keräävät isot talvivarastot ruokaa, siemmeniä ja pikkueläimiä.
Talven aikana linnustomme yleensä entisestään vähenee; lintuja kuolee ja siirtyy muualle. Talvi on kriittinen aika varsinkin nuorille eläimille (ja kasveillekin). Esim.viirupöllön poikasista kuolee n. 40% ensimmäisen talven aikana. Silti jotkut lajit (esim. myyrät) voivat jopa lisääntyä talvella, mutta vain lumen alla. Joistakin linnuista - esim. kanahaukka - vain nuoret yksilöt muuttavat talveksi pois Suomesta. Erityisesti pienikokoisia lintuja kuolee talvella kylmyyteen, petojen suihin, ravinnon puutteeseen...
Asutuksen piirissä ja ruokintapaikoilla tiettyjen lajien runsaus kuitenkin kasvaa talven ajaksi.
Viime aikoina on todettu useiden lintulaudoilla talvisin vierailevien lintujen yleistyneen ja/tai siirtyneen yhä pohjoisemmaksi. Tällaisia lintuja ovat mm. pikkuvarpunen, jota nyt tavataan ainakin Oulun tienoilla, mustarastas, sekin nykyisin Oulussa usein talvellakin tavattu ja vihervarpunen, joka on monina talvina runsastunut erittäin paljon, kuten myös sinitiainen ja viherpeippo, joka nykyisin talvehtiikin meillä. Se on suuresti yleistynyt. Sensijaan mm. punatulkkukanta on Suomessa vähentynyt.
Punatulkujen talvenaikainen määrä riippuu paljon pihlajamarjasadon määrästä, joka vaihtelee vuosittain (suunnilleen joka toinen vuosi hyvä marjasato). Huonoina talvina punatulkut siirtyvät etelään. jopa Keski-Eurooppaan saakka.
Lisää: kasvihuoneilmiö!
Kuva yllä: Tiaisten talvilaskenta osoittaa mm., että eri lajien välillä on eroja talvisen kannanvaihtelun määrissä.
Kuusitiaisen talvikanta on vaihdellut eniten, tali- ja hömötiaisen puolestaan vähiten. Kuusitiaisen kannanvaihtelu
riippuu ilmeisesti ainakin osittain kuusen siemensadon vaihtelusta. Talitiainen - pohjoisessa myös hömötiainen - on
selvästi runsain tiaislajimme. Sinitiainen on yleistynyt viime vuosikymmeninä, töyhtö- ja hömötiainen
ovat puolestaan tasaisesti vähentyneet. Vähenemisen syynä lienee vanhojen metsien väheneminen. Kts. kannanvaihtelu!
Talvisissa tiaisparvissa hakeutuvat eri lajit jossain määrin puiden eri osiin, saadakseen ruokailla rauhassa.
Talven aikana linnustomme yleensä entisestään vähenee; lintuja kuolee ja siirtyy muualle. Talvi on kriittinen aika varsinkin nuorille eläimille (ja kasveillekin). Esim.viirupöllön poikasista kuolee n. 40% ensimmäisen talven aikana. Silti jotkut lajit (esni. myyrät) voivat jopa lisääntyä talvella, mutta vain lumen alla. Joistakin linnuista - esim. kanahaukka - vain nuoret yksilöt muuttavat talveksi pois Suomesta. Erityisesti pienikokoisia lintuja kuolee talvella kylmyyteen, petojen suihin, ravinnon puutteeseen... Hippiäisen määrä vähenee talven mittaan jopa 20-90%, harakan määrä vain noin 10%.
Asutuksen piirissä ja ruokintapaikoilla tiettyjen lajien runsaus kuitenkin kasvaa talven ajaksi.
Pyrstötiainen kuolee helposti kovassa pakkasessa. Samoin hippiäinen, joita kuolee Keski-Suomessa kovina talvina jopa 85 %. Hippiäiset ja metsätiaiset voivat tosin alentaa ruumiinlämpöään kymmenkunta astetta ja siten säästä energiaa. Hypotermiasta toipuminen ei kuitenkaan onnistu kovalla pakkasella. Hippiäisen määrä vähenee talven mittaan jopa 20-90%, harakan määrä vain noin 10%. Pöllöt ovat myös kärsineet kylmästä talvesta 2009-2010. Ei ollut myyriä riittävästi...
Myös Keski-Euroopassa kuoli talvella 2009-2010 paljon pikkulintuja (mm. punarintoja, rastaita töyhtöhyyppiä ja vesilintuja) kovaan talveen.
.
Pakkastalven jälkeen on parimuodostus vaikeaa samoin pesinnän onnistuminen.
Talvi 2009-2010 oli kylmä. Hippiänen hävisi laajoilta alueilta varsinkin Pohjois-Suomesta.
Lisää: Koskimies ja Halkka, artikkeli: Läpi kovasta talvesta!
• Pikkunisäkkäät elävät talven lumen suojassa...
Lumi antaa pikkunisäkkäille suojan pakkasta ja petoja vastaan. Lumettomilla ja vähälumisillakin alueilla - mm. etelässä - pedot syövät pikkunisäkkäät vähiin joka talvi, joten runsaudenvaihtelua ei siellä juurikaan ole. Mutta alueilla, jossa lumipeitteen paksuus vaihtelee - esim. Lapissa - pikkunisäkkäiden kannanvaihtelu on yleensä suurta.
Pikkunisäkkäiden lumijälkkiä (tunneleita ja polkuja lumen päällä). Jäljet ehkä lapinmyyrän tai vesimyyrän jättämiä.
Lumen pinnalle noustaan keskitalvella vain harvoin, lähinnä etsimään etsimään ravintoa. Varsinkin metsämyyrän jälkiä lumella saattaa nähdä. Se käy jopa kiipeilemässä puissa, joista se etsii ravinnokseen mm. jäkälää ja silmuja. Varsinkin luppojäkälä (Alectoria) on tärkeä metsämyyrän ravintokasvi, jota myyrä myös varastoi talveksi mm. puiden koloihin ja linnunpesiin.
Päästäiset eivät juurikaan siedä keskitalven pakkasia; ne pysyttelevät silloin lumen alla. Syys- ja kevättalvella niidenkin jälkiä näkee kuitenkin lumella. Ravintoa on talvella saatava paljon, mutta sitä on vain vähän saatavissa. Lisää: Päästäisen elämä on varsinkin talvella todella hengenvaarallista!
Varsinkin peltomyyrä tekee lumeen ns. tuuletusreikiä. Ilman hiilidioksidipitoisuus nousee lumen alla joskus korkeaksi, joten tuuletusta ehkä tarvitaan. Pikkunisäkkäiden on todettu kaikkoavan talvella paikoilta, joihin kertyy runsaasti hiilidioksidia. Korkea hiilidioksidipitoisuus mm. alentaa pikkunisäkkään sydämen lyöntitiheyttä ja vähentää hapenkulutusta sekä laskee lämpötilaa. Näin eläin pyrkii vähentämään stressiä, joka aiheutuu korkeasta hiilidioksidipitoisuudesta.
• Selkärangattomien talvielämää...
Lumi ja maaperä antavat talvisuojan useimmille selkärangattomille. Monet niistä viettävät talven horrostilassa.
Monilla on kyky estää solujen jäätymistä. Solun sisään syntyvät jääkiteet rikkovat solun rakennetta, mikä on useimmiten erittäin vaarallista. Eläin voi estää solujen sisällön jäätymistä mm. poistamalla (vapaata) vettä soluista ja lisäämällä glyserolia (pakkasnestettä) soluun.
Varsinaisia kylmänkestäjiä ovat joidenkin eläinten kestomuodot. Esim. eräät karhukaiset voivat koteloitua lepomuodoksi, joissa ei vettä ole juuri ollenkaan. Ne sietävät jopa -272°C.
Maassa elävien selkärangattomien pakkasensieto ei liene kovin suuri. Vähälumisina, kylminä talvina saattaa mm. lieroja ja änkyrimatoja kuolla paljon.
Sensijaan esim. puiden oksistossa horrostavat hyönteiset ja hämähäkit samoin kuin niiden esiasteet sietävät tietysti melkoisia pakkasia. Lisää: Hyönteisten kylmänsieto!
Lumen alla ovat monet selkärangattomat eläimet aktiivisia keskitalvellakin. Lumen alla, jossa lämpötila on lähellä 0-astetta, liikkuu talvella mm. punkkeja, hyppyhäntäisiä, hämähäkkejä ja kovakuoriaistoukkia (myös aikuisia kovakuoriaisia).
Lauhalla säällä näkee lumen pinnallakin eräitä hyönteis- ja hämähäkkilajeja. Kevään edistyessä näitä lajeja tulee yhä lisää...
Hämähäkit (Araneae) ovat niveljalkaisia (Arthropoda), eivät hyönteisiä. Suomesta on tavattu noin 650 hämähäkkilajia. Hämähäkkejä voi tavata monissa eri horisonteissa: metsän puissa ja varvustoissa, niityjen ja ketojen kasveissa, vedessä ja tilapäisesti ilmassakin. Varhain kevättalvella saattaa tavata myös lumihämähäkkejä - rohkeita hämähäkkejä, jotka uhmaavat pakkasia ja lunta.
Pieniä lumihyppiäisiä (hyppyhäntäisiä, 'lumikirppuja') näkee kevättalvisin lauhalla säällä lumessa suunnattomia määriä - joskus jopa tuhansia yhdellä neliömetrillä lunta. Niitä on useita eri lajeja. Ne etsivät lumesta syötäväkseen mm. mikroskooppista orgaanista materiaalia. Tietoja hyönteisten pakkasensiedosta täältä!
Keskitalvella, pienessä pakkasessakin, liikkuu lumen pinnalla vain joku kärpänen tai siivetön lumivaaksiainen. Keväthankien aikaan (ja syystalvellakin) näkee luonnossa lumikorentoja, joitakin kovakuoriaisia ja pikkuperhosia. Monet hämähäkkilajitkin lähtevät liikkeelle jo pienessä pakkasessa.
Tiaiset ja hippiäinen syövät mielellään lumen päällä (mm. puiden oksistossa) horrostavia niveljalkaisia. Esim. puiden hämähäkkikannasta saattaa näin talven aikana tuhoutua jopa 90%.
